3.7.1984

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

A oli kommandiittiyhtiö B:lle ja sen henkilökohtaisesti vastuunalaiselle yhtiömiehelle, tilitoimiston johtaja C:lle 22.2.1982 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Ylivieskan KO:ssa lausunut,että hän oli 1.3.1979 lukien ollut kommandiittiyhtiö B:n palveluksessa kirjanpitäjänä. Hän oli 11.5.1981 allekirjoitetulla yhtiösopimuksella ryhtynyt äänettömäksi yhtiömieheksi kommandiittiyhtiö L:n Nivalan kunnassa sijaitsevaan tilitoimistoon, jonka henkilökohtaisesti vastuunalaiseksi yhtiömieheksi oli ryhtynyt hänen aviopuolisonsa M ja toiseksi äänettömäksi yhtiömieheksi yhdistys N. Hänen yhtiöpanoksensa oli ollut 4.000 markkaa. Kommandiittiyhtiö B oli katsonut hänen yhdessä aviopuolisonsa kanssa perustaneen työnantajan kanssa kilpailevan yrityksen ja hänen aiheuttaneen työnantajalleen taloudellista vahinkoa, minkä vuoksi yhtiö oli 26.11.1981 työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla kirjallisesti purkanut hänen työsopimuksensa. Hän ei kuitenkaan ollut ollut työsuhteessa perustettuun tilitoimistoon eikä muutoinkaan tehnyt ammattiinsa kuuluvaa työtä sen hyväksi. Ryhtymällä perustetun tilitoimiston äänettömäksi yhtiömieheksi hän ei ollut solminut kilpailevaa työsopimusta eikä muutoinkaan harjoittanut sellaista toimintaa, joka työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaisena kilpailutekona olisi voinut vahingoittaa työnantajaa. Hän oli lisäksi työsopimusta purettaessa ollut synnytyslomalla. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiö B:llä ei ollut ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan eikä sillä olisi ollut perustetta työsopimuksen irtisanomiseenkaan. Kommandiittiyhtiö B oli suorittanut hänelle vuosilomalain 8 §:n 2 momentin huomioon ottaen väärin lasketun lomakorvauksen kuten myös kuukausipalkan yleiskorotuksen vasta työsuhteen päättymisen jälkeen 22.12.1981, joten hänellä oli työsopimuslain 22 §:n 5 momentin nojalla oikeus odotusajan palkkaan kuudelta päivältä.

Sen vuoksi ja kun hänen kuukausipalkkansa työsuhteen päättyessä oli ollut 3.023 markkaa 28 penniä ja hän oli kärsinyt taloudellista vahinkoa myös synnytysloman ajalta laskettavan lomakorvauksen saamatta jäämisen vuoksi, A oli vaatinut, että kommandiittiyhtiö B ja C velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle saamatta jääneenä lomakorvauksena 154 markkaa 51 penniä 6 prosentin korkoineen 26.11.1981 lukien, odotusajan palkkana 824 markkaa 52 penniä 5 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien, irtisanomisajan palkkana 3.023 markkaa 28 penniä 6 prosentin korkoineen 26.12.1981 lukien ja vahingonkorvauksena työsopimuksen laittomasta purkamisesta kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa vastaavat 17.784 markkaa 5 prosentin korkoineen haastepäivästä lukien sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

KORKEIN OIKEUS

A pyysi valituslupaa ja haki muutosta HO:n tuomioon. Valituslupa myönnettiin. Kommandiittiyhtiö B ja C yhteisesti antoivat pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jutun esittelijän mietintö:

KKO lausunee perusteluina:

A on HO:n tuomiossa selostetulla menettelyllään syyllistynyt työsopimuslain 16 §:n 1 momentin mukaiseen työsuhteessa noudatettavan hyvän tavan vastaiseen ja työnantajaa ilmeisesti vahingoittavaan kilpailukieltoon.

Työnantajan oikeus työsopimuksen purkamiseen työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohdan nojalla edellyttää kuitenkin, että kilpailukiellon rikkominen on ollut törkeää. Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimuksen purkaminen edellyttää lisäksi tärkeää syytä, jona on pidettävä sellaista työntekijän laiminlyöntiä tai käyttäytymistä tai sellaista ensi sijassa tämän vahingonvaarapiiriin luettavaa olosuhteiden muutosta, jonka johdosta työnantajalta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Harkitessaan A:n menettelyn merkitystä KKO katsoo selvitetyksi, että hän on tietoisena työnantajansa aikomuksesta perustaa sivuliike Nivalaan salannut työnantajaltaan kommandiittiyhtiö L:n perustamisen. A:n ei kuitenkaan ole selvitetty yhtiöpanoksen sijoittamista lukuunottamatta osallistuneen uuden kommandiittiyhtiön toimintaan eikä sen perustamisen johdosta laiminlyöneen omia työvelvoitteitaan sen paremmin kuin muitakaan työsuhteesta johtuvia velvoitteitaan työnantajaansa kohtaan. Hänellä ei äänettömänä yhtiömiehenä ole ollut määräysvaltaa uudessa kommandiittiyhtiössä. Työnantajan edun ei voida katsoa vaarantuneen yksin sen vuoksi, että A:n aviopuoliso on ollut perustetun kommandiittiyhtiön henkilökohtaisesti vastuunalainen yhtiömies.

Näillä perusteilla KKO katsoo, ettei A ole törkeällä tavalla rikkonut työsopimuslain 16 §:n 1 momentin mukaista kilpailukieltoa eikä kommandiittiyhtiö B:llä ole ollut tärkeää syytä hänen työsopimuksensa purkamiseen. Työnantajalla ei olisi ollut myöskään työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä työsopimuksen irtisanomiseen.

A:lla on työsopimuksensa laittoman purkamisen vuoksi työsopimuslain 45 §:n nojalla oikeus vaatimaansa yhden kuukauden irtisanomisajan palkkaan.

Kommandiittiyhtiö B on purkanut A:n työsopimuksen tämän ollessa 10.8.1982 päättyneeksi ilmoitetulla lakimääräisellä synnytyslomallaan, vaikka työsopimuslain 37 §:n 4 momentin mukaan ja 44 §:n 3 momentin mukaan työnantaja olisi voinut työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 4 kohdankin mukaisella perusteella purkaa työsopimuksen vasta saman lain 34 §:n 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman päättyessä. A olisi siten työsopimuksen lakkaamisen 26.11.1981 ja synnytysloman päättymisen 10.8.1982 väliseltä ajalta, jolta työnantaja ei olisi työsopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan ollut velvollinen maksamaan hänelle palkkaa, vuosilomalain 3 §:n 5 momentin 5 kohdan nojalla työsuhteen jatkuessa ollut oikeutettu vuosilomaan. Hän on siten vuosilomalain 3 §:n 1 momentin huomioon ottaen kärsinyt työnantajan menettelyn johdosta joulukuun 1981 ja elokuun 1982 väliseltä ajalta eli 8 kuukaudelta laskettavan lomakorvauksen 2.418 markan 60 pennin suuruisen vahingon.

Synnytyslomalla olleelle A:lle ei ole työsopimuslain 34 §:n 3 momentin huomioon ottaen aiheutunut KO:n päätöksen julistamispäivään 29.4.1982 mennessä vahinkoa työansioiden menetyksestä. KO:n päätöksen julistamispäivänä ei ole vielä ollut todettavissa A:lle työsopimuksen purkamisesta synnytysloman päättymisen jälkeen mahdollisesti aiheutunut vahinko. Kanne on siten ennenaikainen siltä osin kuin siinä on vaadittu korvausta työansion menetyksestä 29.4.1982 jälkeiseltä ajalta.

KKO lausunee tuomiolauselmana:

HO:n tuomiota muutetaan siten, että kommandiittiyhtiö B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle HO:n tuomiossa maksettavaksi mainittujen määrien lisäksi yhden kuukauden irtisanomisajan palkkana 3.023 markkaa 28 penniä ja saamatta jäänyttä lomakorvausta vastaavana vahingonkorvauksena 2.418 markkaa 60 penniä, irtisanomisajan palkka 6 prosentin korkoineen 26.12.1981 lukien ja lomakorvaus 5 prosentin korkoineen 22.2.1982 lukien. Asian laatuun nähden A saa pitää hänellä täällä olleet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

Ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen: Esittelijän mietinnössä mainitulla perusteilla katson, ettei A ole törkeällä tavalla rikkonut työsopimuslain 16 §:n 1 momentin mukaista kilpailukieltoa ja ettei kommandiittiyhtiö B:llä ole muutoinkaan ollut tärkeätä syytä hänen työsopimuksensa purkamiseen. Katson kuitenkin, että A on menettelyllään rikkonut luottamukselliset suhteet työnantajaansa ja että yhtiöllä on näin ollen ollut irtisanomiseen erityisen painava syy. Työsopimuslain 37 §:n 4 momentin säännöksen huomioon ottaen kommandiittiyhtiö olisi kuitenkin ollut oikeutettu irtisanomaan työsopimuksen vasta saman lain 34 §:n 1 momentissa tarkoitetun synnytysloman päättyessä. A olisi siten ollut oikeutettu 26.11.1981 ja 10.8.1982 väliseltä ajalta vuosilomaan ja on siten kärsinyt ennenaikaisen irtisanomisen johdosta 2.418 markkaa 60 pennin suuruisen vahingon. Mainituilla perusteilla päädyn hyväksymään esittelijän mietinnön.

Oikeusneuvos Saarni-Rytkölä oli samaa mieltä kuin ylimääräinen oikeusneuvos Mäkinen.